Oli saatava hengähdystauko, pakotie ikävimpään dystopiaan ajautuvan sivilisaatiomme syleilystä. Rakensimme lautan romusta. Siitä mikä oli jo kulutettu, viety pois, hylätty ja unohdettu. Syntyi Silakka, talonpoikaisjärjen ja itse tekemisen riemun tulos. Katamaraani, jolla pääsimme avarampiin maisemiin - merelle, missä tuuli sotkee hiuksia tahtonsa mukaan ja mantereen logiikka maistuu katupölylle.
"Se on Itämeri - me olemme osa simmosta isompaa systeemiä."
-Ilppo Vuorinen
Lopulta väsyneinkin joki laskee mereen - mukanaan jätteemme, eurooppalainen sivistyksemme, poliittiset järjestelmämme sekä kulttuurimme, jolla ei tunnu olevan ainutta rakentavaa näkökulmaa siihen, kuinka voimme elää sopusointuisena osana luontoa, josta olemme kiistämättömän riippuvaisia.
"Ainahan sitä ajatellaan, että tehdään lisää tiedettä ja tutkimusta, että kyllä tästä selvitään, mutta mä kaipaisin enemmän näyttöjä."
-Tere Vadén
Ympäristöpuhe on viime vuosina lisääntynyt. Ulkosaaristosta katsottuna puhe vaikuttaa kärpäsen surinalta. Ei ole mieltä tarttua vain yksittäisiin ympäristöongelmiin, kuten sinilevään tai silakan dioksiinipitoisuuteen pohtimatta laajemmin kadotettua luontosuhdettamme.
"Omalta kohdaltani olen tullut siihen tulokseen, ettei ole epäilystäkään siitä mikä on valtio: täyttä mätää alusta loppuun."
-Lotta Tenhunen
Jos elämän aikoo vallata kapitalisteilta takaisin, se on tehtävä itse omin käsin ja kahdella jalalla.